Salonkielämää ja laivakorppuja - Partiopurjehdus Fiialla 7. - 11.7.2003
Tarinoita >>

Hawaijinpataa, eloveenaa, litroittain Mehukattia, Ekströmin kiisseliä, useampi tanko metwurstia... Uteliaita kiiluvia silmiä tuijotti meitä Ykkösmarketin hyllyjen välissä kun kahmimme kärrykaupalla murkinaa viikon purjehdusta varten. Sillä niinhän se on että purjehdus ilman runsasta ruokavarastoa on kuin vuotava teltta ja äitiä ikävä.

Aamun koitteessa ahdoimme tavarat, ihmiset ja muonavaraston Fiiaan ja kävimme läpi pakollisia kuvioita ja ohjeistuksia. Kapteeni Auranaho oli kuin lapsuuden meriseikkailuromaaneista konsanaan ja herätti heti luottamuksemme, kun irroitimme köydet Raahen Gamla Stadenin vanhan Backhusin edustalta ja Fiia lipui kohti tuntemattomia ulapoita.

Illan pimetessä moottorin tasainen sytkytys tainnutti viimeisetkin vapaavuorolaiset Mikkoa lukuun ottamatta unten maille kansivahtien luotsatessa meitä kohti Luulajan kaukaista satamaa. Aikainen lintu nappaa madon, joten mekin Elovenan voimin pirteänä nautimme aamuhetkestä salongin pöydän ympärillä heräävän Luulajan satama-altaassa. Tarkkanenäinen kapteeni huomasi nuhjuiset matkalaiset ja hommasi meille vip-vuoron sataman suihku- ja saniteettitiloihin. Rexonanraikkaina kipitimme kaupunkiin harjoittamaan rahanvaihtoa, sillä Ruotsissa ei kelvannut vieläkään raha.

Kun kaupunki oli nähty, jatkoimme paremmille vesille kohti Kohamnin idyllistä pikkusatamaa, jossa itse Joni Skiftesvik otti keulaköyden vastaan ja toivotti meidät tervetulleiksi. Vesi oli kalmankylmää mutta perämies Janne uhmasi hypotermiaa pulahtamalla saunasta virkistävälle uinnille. Me arkajalat nautimme nuotion loimusta paistaen notskilättyjä ja tarjoten niitä myös toisella kotimaisella kielellä paikalle sattuneille natiiveille.

Seuraavana päivänä päästyämme saaristosta ulapalle rauhan rikkoi astioiden kolina merenkäynnin hieman yltyessä. Myös eräiden aamupuurot ja kiisselit tekivät u-käännöksen ja päätyivät kaarella mereen tai laivan kylkeen. Päivä sai kuitenkin rauhallisemman käänteen kun Fiia lipui Iin Röyttään ja merisairaudet olivat taaksejäänyttä elämää. Sivistimme itseämme tutustumalla Iin Röytän kasvillisuuteen ja maastoon.

Levollisen yön jälkeen matka jatkui suotuisan tuulen myötä Marjaniemeen, jonka saavutimme mallikelpoisen purjehduksen jälkeen jo ennen illallisaikaa. Kapteeni vilautti jälleen vip-korttiaan ja pääsimme saunomaan luotsiasemalle. Harmiksemme emme ehtineet tutustua naapuriveneen saksalaisiin paremmin, joten emme päässeet juttelemaan hapankaalista ja leberknödelsupesta. Viimeinen etappi toi meidät takaisin Raaheen; ympyrä sulkeutui. Maan vielä keinuessa ja oman vuoteen kutsuessa mielessä pyöri vain merellisiä muistoja. Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.

text by: Pauliina Tuomi & co.