Tarinoita nuorisopurjehduksilta

Kuten arvata saattaa, purjehtiessa syntyy upeita tarinoita. Haluamme jakaa kokemuksiamme purjehduksilta, joten tässä teille hieman "merimiestarinoita" Fiian matkoilta maailman merillä. Vanhimmat reissut löytyvät alempaa ja uudet ovat sivun yläpäässä.

Nakkipataa Marjaniemessä

Heinäkuussa 2012 lähdettiin kolmepäiväiselle nuorisoprjehdukselle kahdeksan purjehdusoppilaan voimin. Kolmehenkinen miehistö oli kippari Esko Kyynäräisen johdolla käynyt tutustuttamassa nuoria alukseen ja tehnyt iltapurjehduksen nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa jo edellisellä viikolla. Kaikilla oli siis matkaan lähdettäessä jo hieman tuntumaa siihen, mitä kolmen päivän purjehdukselta oli odotettavissa.

Tukikohtana nuorisopurjehduksella käytettiin Marjaniemen satamaa Hailuodossa. Kaikkina kolmena päivänä tehtiin purjehdusharjoituksia ja lisäksi harjoiteltiin muun muassa tärkeääkin tärkeämpiä turvallisuusasioita ja pelastautumista.

Jokainen oppilas myös osallistui laivalla oleviin muihin tehtäviin, kuten ruuanlaittoon. Merituulen vireessä, heinäkuisessa auringon paisteessa kannella nautittu, itse valmistettu, nakkipata maistui erityisen hyvälle. Mukavaa tuntumaa purjehdukseen saatiin sen verran, että osa nuorista jatkoi kesän aikana Fiian miehistössä taitojaan edelleen kehittäen.

teksti: Hanna Vuolteenaho, kuva: Esko Kyynäräinen
 

Mare Botnicum -purjehdus

Sunnuntaina 18.heinäkuuta irtautui Fiia Raahen Museon rannasta mukanaan seitsen-henkinen miehistö: kapteenina Pentti Auranaho, perämiehenä Heikki Pajala ja miehistössä Antti Gärding, Samu Moilanen, Ida Aho, Mari-Hanna Pirhonen ja Kati Koutonen. Kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä muuta tuleva viikko toisi tullessaan, kuin että ensimmäinen etappimme olisi Luleå, jonne meidän oli määrä ehtiä sunnuntai-illaksi.   

Lähestyessämme Luleåta vastaan purjehti kaunis purjevene Måsen, jonka kannella seisoi paljon puhuttu Boris Ersson kameroineen ja kollegoineen. Purjehtiessamme satamaan saimme hiukan esimakua tulevasta; hymyilimme ja vilkuttelimme useammallekin kameralle.

Maanantai-aamuna ehdimme hädin tuskin käydä ostamassa kapteenillemme piimää, kun paatin oli jo valloittanut joukko reporttereita. Vastaillessamme heidän kysymyksiinsä miehistömme lisääntyi kolmella ruotsalaisella: Boris med två killar från Luleå. Kiinnitysköydet irroittamalla saimme hätisteltyä reportterit maihin ja pääsimme tekemään purjehdusnäytöstä, jota kuvasi useampikin toimittaja.

Seuraavaksi suuntasimme Kågeen, lähelle Skellefteån kaupunkia. Avomerelle päästyämme merenkäynti koveni ja me suomalaiset pääsimme opettamaan ruotsalaisille tärkeimpiä merenkulkutaitoja: oksentamista myötätuuleen, hentoisimmat valjaisiin kiinnitettyinä.

Illalla Kågessa saimme erittäin lämpimän vastaanoton, kun joukko mukavia ruotsalaisia kyyditsi meidät illanviettoon. Pääsimme kokemaan ruotsalaisen bastun, johon lopulta saimme löylyäkin. Saunan jälkeen meitä odotti valmis voileipäpöytä, jonka antimia nauttiessamme tutustuimme kahteen ruotsalaistyttöön, jotka liittyivät miehistöömme loppumatkan ajaksi. Suunnittelimme yhdessä tulevaa viikkoa ja Boriksen annettua vaihtoehdoiksi Suomen ja Ruotsin puolen rannikot, valitsimme yksimielisesti Ruotsin puolen, paluusatamana Vaasa.

Tiistai-aamu valkeni todella sateisena, mutta sekään ei estänyt toimittajia saapumasta paikalle; olimme näköjään todella kuuluisia Ruotsin puolella. Matkaan päästyämme Mannan tarkka nenä vainusi jotain epämiellyttävää hajua pilssistä. Tarkemmin asiaa tutkittuamme löysimme septipumpun vuodon. Jes! Team Kumihanskalle töitä; Manna ja Antti joutuivat desifiointihommiin ja ruotsalaiset saivat tuntumaa laivaelämään.

Matkalle seuraavaan kohteeseen Bjuröklubbeniin meri tarjosi upeita tyrskyjä ja hyviä kuvakulmia Borikselle, joka uhkarohkeasti kuvasi liukkaalla ja märällä kannella. Parempia kelejä odotellessamme Bjuröklubben, Pohjois-Ruotsin rannikon korkein kohta, oli loistava suoja- ja taukopaikka Fiialle.

Aikaisin keskiviikko-aamuna matkamme jatkui kohti Ratania. Nautimme helteisestä kesäpäivästä uskomattoman hienoissa maisemissa Boriksen jälleen kuvatessa. Kiipesimme vanhaan pookiin omalla vastuullamme ja ainakin muutamaa pelotti. Ratanissa olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta aikataulut vaativat jatkamaan matkaa.

Purjehdimme Holmöniin upeassa säässä ja Boris sai loistavaa kuvamateriaalia mm. ruotsalaisille pidetystä koulutustuokiosta, joka päättyi Antin vetämiseen mastoon. Holmönissa tutustuimme venemuseoon ja Boriksen valokuvanäyttelyyn. Illalla vietimme lättykestit nuotiolla.

Reissumme lähestyessä loppuaan säät vain paranivat. Aurinko paistoi purjehtiessamme kohti Merenkurkussa olevaa Nordvalenin majakkaa. Helteestä hikisimmät vaativat pian uimataukoa, ja pääsimme uimaan keskellä Merenkurkkua. Ja en gång till.. aina uusiksi, jotta otoksia tulisi riittävästi. Aurinkoa ja lämpöä riitti jopa auringon ottoon kannella. Stand by vuoro olisi kyllä tarennut tällä kelillä ilman lämmistystäkin, jonka pojat ystävällisesti olivat laittaneet päälle. "Muistakaa tytöt juoda siellä keittiössä riittävästi..."

Viimeisen yön vietimme Valassaarten luotsiaseman satamassa, jonne Pentti oli järjestänyt suomalaisen saunan. Perjantai-aamuna jatkoimme kohti Vaasaa, jonne saavuimme puolen päivän aikoihin. Siivosimme paatin kovassa helteessä ja hyvästelimme päällystön - alus oli meidän! Kovan työn tehneinä kiitimme Borista, joka ystävällisesti tarjosi kaikille pitsat. Upea purjehdusviikko takana ja paljon kuvia ja hienoja muistoja takataskussa päätimme yhteisen seikkailun.

teksti: Mari-Hanna Pirhonen, Kati Koutonen & co.

Fiian lähtö Kohamnista

Luulaja jäi taakse varhain aamulla ja suunta pohjoisempana olevaa Kohamnia kohti saattoi alkaa. Purjehdimme kevyen tuulen saattelemana Kohamniin, Tören venekerhon saaritukikohtaan.

Rantautuminen oli kuin mikä tahansa aiempi saapuminen vierasvenesatamaan. Päällikkö ajoi aluksen rauhallisin liikkein laiturin viereen, ja kansimiehistö kiinnitti trossit. Alus tip-top satamaklaariksi. Oli aika lähteä maihin paistamaan lättyjä.

Meidän harjoittelijoiden paistellessa lättyjä ja viettäessä rentouttavaa lepohetkeä merimatkan jälkeen, päällikkömme perämiehen kanssa tutkiskeli tarkkaan muuttuvaa säätilaa. Kun olimme saaneet lätyt syötyä, komensi kippari koko miehistön salonkiin pöydän ääreen. Hän kertoi meille tuulen suunnan olevan muuttumassa erittäin otollisesti. Seuraava tapahtumasarja löi varmasti saarella olleet ruotsalaiset ällikällä.

Fiian miehistö nousee kannelle aluksen uumenista, sanaakaan sanomatta. Kaikki siirtyvät rauhallisin kävelyaskelin ennaltamäärätylle paikalle odottamaan. Saarelaiset huomaavat tämän, ja alkavat kerääntyä Fiian viereen laiturille seuraamaan tilannetta. Vain tuulenvire sataman purjealusten mastoissa ja vanteissa rikkoo hiljaisuuden. Päällikkömme nostaa käden ylös. Kiinnitysköydet irtoavat laiturilta ja miehistö liikkuu kannella äänettä. Päällikkö laskee kätensä, ja aluksen kaikki purjeet nousevat samanaikaisesti ylös. Finlandia -hymni kajahtaa aluksen ulkokaiuttimesta. Vinssit rahisee ja köydet juoksee. Alus irtoaa laiturista ja alkaa kääntyä. Rullagenoa vedetään uudelleen sisään ja toiselle puolelle paattia ulos. Käänsimme Fiian purjein 180° pienessä satama-altaassa. Purjeisiin veto päälle ja alus lähtee eteenpäin. Purjehdimme Kohamnin aallonmurtajan ohi kohti ulappaa ja Raahea.

Salonkielämää ja laivakorppuja - Partiopurjehdus Fiialla

Hawaijinpataa, eloveenaa, litroittain Mehukattia, Ekströmin kiisseliä, useampi tanko metwurstia... Uteliaita kiiluvia silmiä tuijotti meitä Ykkösmarketin hyllyjen välissä kun kahmimme kärrykaupalla murkinaa viikon purjehdusta varten. Sillä niinhän se on että purjehdus ilman runsasta ruokavarastoa on kuin vuotava teltta ja äitiä ikävä.

Aamun koitteessa ahdoimme tavarat, ihmiset ja muonavaraston Fiiaan ja kävimme läpi pakollisia kuvioita ja ohjeistuksia. Kapteeni Auranaho oli kuin lapsuuden meriseikkailuromaaneista konsanaan ja herätti heti luottamuksemme, kun irroitimme köydet Raahen Gamla Stadenin vanhan Backhusin edustalta ja Fiia lipui kohti tuntemattomia ulapoita.

Illan pimetessä moottorin tasainen sytkytys tainnutti viimeisetkin vapaavuorolaiset Mikkoa lukuun ottamatta unten maille kansivahtien luotsatessa meitä kohti Luulajan kaukaista satamaa. Aikainen lintu nappaa madon, joten mekin Elovenan voimin pirteänä nautimme aamuhetkestä salongin pöydän ympärillä heräävän Luulajan satama-altaassa. Tarkkanenäinen kapteeni huomasi nuhjuiset matkalaiset ja hommasi meille vip-vuoron sataman suihku- ja saniteettitiloihin. Rexonanraikkaina kipitimme kaupunkiin harjoittamaan rahanvaihtoa, sillä Ruotsissa ei kelvannut vieläkään raha.

Kun kaupunki oli nähty, jatkoimme paremmille vesille kohti Kohamnin idyllistä pikkusatamaa, jossa itse Joni Skiftesvik otti keulaköyden vastaan ja toivotti meidät tervetulleiksi. Vesi oli kalmankylmää mutta perämies Janne uhmasi hypotermiaa pulahtamalla saunasta virkistävälle uinnille. Me arkajalat nautimme nuotion loimusta paistaen notskilättyjä ja tarjoten niitä myös toisella kotimaisella kielellä paikalle sattuneille natiiveille.

Seuraavana päivänä päästyämme saaristosta ulapalle rauhan rikkoi astioiden kolina merenkäynnin hieman yltyessä. Myös eräiden aamupuurot ja kiisselit tekivät u-käännöksen ja päätyivät kaarella mereen tai laivan kylkeen. Päivä sai kuitenkin rauhallisemman käänteen kun Fiia lipui Iin Röyttään ja merisairaudet olivat taaksejäänyttä elämää. Sivistimme itseämme tutustumalla Iin Röytän kasvillisuuteen ja maastoon.

Levollisen yön jälkeen matka jatkui suotuisan tuulen myötä Marjaniemeen, jonka saavutimme mallikelpoisen purjehduksen jälkeen jo ennen illallisaikaa. Kapteeni vilautti jälleen vip-korttiaan ja pääsimme saunomaan luotsiasemalle. Harmiksemme emme ehtineet tutustua naapuriveneen saksalaisiin paremmin, joten emme päässeet juttelemaan hapankaalista ja leberknödelsupesta. Viimeinen etappi toi meidät takaisin Raaheen; ympyrä sulkeutui. Maan vielä keinuessa ja oman vuoteen kutsuessa mielessä pyöri vain merellisiä muistoja. Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.

teksti: Pauliina Tuomi & co